Yksi asia johon voimme aina luottaa törmäävämme on muutos.
Muutos ympäröi meitä jatkuvasti. Näemme syksyllä luonnon kuihtuvan ja kuolevan, maan hautautuvan lumihuntuun talvella, koko massiivisen kirjon nousevan uudelleen mullasta kevään tullen, puhkeavan kesällä vehreyteen ja kukoistukseensa muuttaakseen lopulta väriä vihreän eri sävyistä kullankeltaiseen, lämpimään oranssiin ja liekehtivään punaiseen. Luontoa katsellessamme pidämme muutosta itsestäänselvyytenä, jopa odotamme sitä ja elämme siihen mukautuen…
…ja jos haluamme oppia kuulemaan sen viisautta, annamme sille luvan istuttaa meihin jotain kaunista;
Irtipäästön vapauttavaa voimaa syksyllä.
Sisäänpäinkääntymisen ja hidastamisen tärkeyttä talvella.
Siementen istuttamisen iloa ja kasvun inspiroivaa tuulahdusta keväällä.
Kukoistuksen tuomaa onnen läikähtelyä ja paistattelun voimaannuttavaa energiaa kesällä.
Muutoksen keskellä elämme syksyn teemaa; irtipäästöä jostain entisestä, jotta voimme tehdä tilaa uudelle.
Välillä irtipäästö voi pelottaa. Se voi olla tuskaista, kipeää ja surullista, koska luovumme silloin jostain sellaisesta, joka on joskus palvellut, tehnyt kenties onnelliseksi, ollut osa meitä.
Kyse ei useinkaan ole siitä että olisimme epävarmoja muutoksen tarpeesta, vaan huolissamme siitä miten tarpeemme otetaan vastaan tai miten hyvin tulemme selviämään muutoksen jälkipyykistä.
Saatamme pohtia mielessämme polttavia kysymyksiä kuten
”Mitä tapahtuu sen jälkeen kun asia X muuttuu?”
”Miten tulen pärjäämään ilman asiaa X?”
”Saanko koskaan tilalle jotain vähintään yhtä hyvää?”
”Miltä tilanne tulee / minä itse tulen näyttämään ulospäin?”
”Hyväksytäänkö minut edelleen?”
”Tulenko katumaan päätöstäni?”
Irtipäästöä tehdään sekä isojen että pienten päätösten edessä. Yhdellä muutoksen kohde voi olla pitkä avioliitto, toisella oman tyylin muovaaminen, kolmannella työpaikan vaihto, neljännellä se on näkyvältä paikalta poistettava hammas. Suuri muutos tai pienempi muutos – samoja kysymyksiä pörrää mielessä.
Muutoksen edellä minua auttavat oppiläksyt, jotka on tullut luettua edellisten muutosten ja irtipäästöjen kohdalla:
~Muutosta vastaan on turha taistella. Se kuuluu elämään yhtä lailla kuin hengittäminen. Hyväksynnän kautta alkaa eheytyminen.
~”Luovuttamisessa” ja ”luopumisessa” on aivan eri soundi; mieti, millä tyylillä annat sisäisen äänesi puhua sinulle.
~Muutoksen tarve elää sinussa syystä – anna sille mahdollisuus kertoa sinulle heräämisestään. Mitä kyseinen muutoksen tarve haluaa opettaa sinulle?
~Oikeat päätökset syntyvät rauhassa, eivät keskellä tunnemyllerrystä. Anna itsellesi ja tilanteelle rauhassa aikaa kypsyä.
~Joskus muutos voi olla muutakin kuin totaalista luopumista; se voi olla viilausta, kehittämistä ja muovausta. Jos tunne muutoksen tarpeesta ei häviä muovaamisen jälkeen, voit tarkastella sitä uudelleen.
~Irtipäästössä piilee aina mahdollisuus parempaan.
~Muutoksen lykkääminen surun pelossa ei tue hyvinvointiasi. Tulet selviämään, ja tulet kukoistamaan selvittyäsi, koska olet kuunnellut sydäntäsi.
~Olet aina oikeassa paikassa, oikeaan aikaan. Kaikki kuopat, käänteet ja sivujuonet tarinassasi kuuluvat siihen.
~Sinä olet oman elämäsi päätähti. Muutoksen tarpeen kuiskiessa korvaasi kysy itseltäsi;
Jos elämäsi olisi elokuva ja sinä sen pääosassa, mitä elokuvan katsojat huutaisivat sinua tekemään tässä kohdassa?
Jos sinusta tuntuu siltä että muutoksen tekeminen tai irtipäästö aiheuttaa päänvaivaa, voi sinulle sopiva coach olla käänteentekevässä roolissa tässä kohtaa elämääsi.
Ammattivalmentaja osaa kysyä sinulta oikeita kysymyksiä, jotka kumpuavat Sinusta, ja kun ne kumpuavat sinusta, ne auttavat sinut polullasi oikeaan suuntaan. Valmentajasi auttaa sinua näkemään erilaisia vaihtoehtoja, tukee sinua päätöksissäsi ja kannustaa sinua katsomaan peilikuvaasi pehmeämmällä filtterillä.
Kun olet valmis tekemään seuraavan siirron, olemme täällä Sinua varten.
Lämpimiä, toiveikkaita kevään päiviä sinulle toivottaa
valmentaja Oona Louna
